"Haa!" arveli Gordon. "Ei ole niinkään varma, että meidän täytyy istua tällä rannalla aina tuomiopäivään asti. Katsotaan joka tapauksessa, mitä kaappi sisältää."
Kauan aikaa ponnisteltuaan he saivat oven tiirikalla auki ja laskivat sitten sisällä olevat rahat. Siinä oli koko läjä kolikoita, pelkkiä kultarahoja.
"Tiedätkös mitä, Henri, voi koittaa sellainenkin päivä, jolloin olemme ylen iloiset tästä löydöstä", arveli Gordon. "Ajattelepas, että meidän esimerkiksi onnistuisi päästä johonkin laivaan, silloin ei olisi hassumpaa että taskussa olisi rahoja, joilla päästä kotiin."
Siinä Henrin täytyi myöntää ystävänsä olevan oikeassa. Ja kuitenkin, kävisiköhän koskaan niin onnellisesti kuin Gordon toivoi? Jos he olivat autiolla saarella, kuluisi varmaan monta, monta vuotta, ennen kuin joku laiva joutuisi lähelle. Jos ylipäänsä mikään laiva tuli näille vesille. Jospa he vain olisivat osanneet korjata aluksen vauriot. Mutta kukaan heistä ei osannut. Ja sitä paitsi olisi voinut käydä hullusti, jos he olisivat uskaltaneet lähteä merelle, kun laivassa ei ollut ainoatakaan merimiestä.
Asiat olivat huonosti.
Noin kello kahdentoista ajoissa pienet osterinpoimijat palasivat. He olivat olleet ahkerassa työssä ja näyttivät ylpeinä, kuinka paljon näkinkenkiä ja ostereita he olivat koonneet. Moko kiirehti heti keittiöön niitä valmistamaan, mutta kertoi ensin hiukan Henrille mitä oli nähnyt. Muun muassa hän oli huomannut, että jyrkällä mereen viettävällä töyräällä vilisi metsäkyyhkysiä, jotka rakensivat pesiään. Munia oli siis yllin kyllin, niin että William saattoi helposti tyydyttää keräilynhaluaan.
Kun Robert kuuli kyyhkysistä, herahti vesi hänen kielelleen. Hän kuvitteli olevansa erinomainen metsästäjä ja oli perin innostunut metsästykseen. Metsästys oli hänen mielestään ainoa urheilulaji, joka soveltuu hienolle miehelle, ja hienohan hän juuri halusi olla.
Henri, joka arvasi Robertin ajatukset, tahtoi olla ystävällinen häntä kohtaan. "Etkö haluaisi lähteä kyyhkysiä ampumaan huomenna?" hän kysyi.
"Kyllä, oikein mielelläni. Tuletteko mukaan?" hän huusi Webbille ja
Crossille, jotka eivät suinkaan vastustaneet ehdotusta.
Niinpä päätettiin, että seuraavana päivänä lähdetään suurelle kyyhkysmetsästykselle, mutta kun Henri pyysi Robertia käyttämään säästävästi ruutia, tämä loukkaantui heti ja tuli pahalle tuulelle. Henri oli kuitenkin varoittanut parasta tarkoittaen eikä suinkaan mestaroidakseen häntä.