Kun Robert kuuli vaalin tuloksen, hän oli kuin ukkosen lyömä. Henri oli siis todellakin kaikkien lemmikki! Mutta sen hän kyllä saa kalliisti maksaa! Ja vimmoissaan Robert puristi kätensä nyrkkiin.
Henri oli kahden vaiheilla. Suostunko vai enkö? hän kysyi itseltään. Häntä halutti oikeastaan kieltäytyä koko tästä rasittavasta toimesta. Mutta sitten hänen katseensa kohtasi Paulin, ja hänelle johtui mieleen, että tässä hänelle tarjoutui tilaisuus sovittaa, mitä hänen veljensä oli rikkonut. Samassa tuokiossa hänelle selvisi, että hänen tuli suostua.
"Kiitoksia, ystävät!" hän sanoi puristaen jokaisen käsiä. "Minä rupean johtajaksenne."
YHDEKSÄSTOISTA LUKU
Luistimilla
Oli aivan oikeudenmukaista, että Henri Martinet oli näin joutunut nuoren uudisasukasyhdyskunnan johtajaksi. Hän ansaitsi todellakin enemmän kuin kukaan muu tovereistaan tämän kunnian. Henri oli aina esiintynyt poikana, jolla oli sydän paikallaan, ja siitä hirvittävästä päivästä alkaen, jolloin hän kaiken hämmennyksen keskellä piti yllä rohkeutta ajelehtivassa aluksessa ja oli ainoa, jonka pää oli selvä ja tahto luja — siitä päivästä alkaen olivat toiset luottaneet eniten häneen ja pitäneet eniten hänestä. Ainoastaan Robert ja hänen liittolaisensa kantoivat kaunaa reipasta ranskalaispoikaa kohtaan.
Gordon oli sekä iloissaan että huolissaan vaalin tuloksesta. Hän oli iloinen koska tiesi, etteivät uudisasukkaat voisi saada parempaa johtajaa kuin Henri. Mutta samalla hän oli levoton, sillä hän arvasi että Henrin menestys saattaa Robertin ja hänen ystävänsä vielä leppymättömämmiksi, ja siitä seuraa yhä enemmän riitaa ja eripuraisuutta.
Talvi läheni nyt ripein askelin. Pian olisi ilma niin kylmä ja kolea, ettei enää voinut kulkea pitkää matkaa Laivalahdelle.
Mutta Henri ei tuhlannut aikaa. Hän oli nähnyt, että hätälippu, joka liehui lahden töyräällä, oli repeytynyt riekaleiksi myrskyssä, ja määräsi Baxterin kiireesti palmikoimaan ontelon pallon sitkeistä kaisloista. Heti kun se oli valmistunut, se vietiin lahdelle ja nostettiin tankoon lipun asemesta; se kesti kyllä tuulia ja säitä, tuuli puhalsi näet kaislakudoksen läpi vahingoittamatta palloa.
Tämä retki Laivalahdelle tapahtui 17:ntenä kesäkuuta. Siitä lähtien laski lämpömittari nopeasti, kovia pakkasia oli pian odotettavissa.