— Menkäämme, maantieteilijä vastasi, — matka on helppo. Lähdettyämme Twofoldin poukamasta kuljemme Australian itäpuolella olevan merenhaaran poikki ja kohtaamme Uuden Seelannin. Ensinnäkin pyydän huomauttaa, että ranskalaisen asiakirjan tavut contin viittaavat epäämättömällä tavalla mantereeseen. Kapteeni Grant ei siis ole voinut pelastua Uuteen Seelantiin, joka on vain saari. Yhtäkaikki, tutkikaa, verratkaa, käännelkää sanoja, ja katsokaa, voivatko ne ehkä sittenkin soveltua tähän uuteen seutuun.
— Eivät millään tavoin, John Mangles vastasi, tarkasteltuaan huolellisesti asiakirjoja ja karttaa.
— Ei, sanoivat Paganelin kuulijat, jopa majurikin, — ei. Uudesta
Seelannista ei voi olla puhe.
— Nyt, maantieteilijä jatkoi, — 37. leveysaste koko sillä laajalla alueella, joka erottaa nämä suuret saaret Amerikan rannikosta, ei kohtaa kuin yhden hedelmättömän ja aution pikku saaren.
— Jonka nimi on? majuri kysyi.
— Katsokaa karttaa. Se on Maria-Teresia, josta nimestä en löydä jälkeäkään missään näistä kolmesta asiakirjasta.
— Oikeassa olette, Glenarvan myönsi.
— Minä jätän siis teidän päätettäväksenne, ystäväni, eikö kaikki todennäköisyys, etten sanoisi varmuus, puhu Australian mantereen puolesta.
— Eittämättä, Duncanin matkustajat ja kapteeni vastasivat yksimielisesti.
— John, Glenarvan kysyi nyt, — onko teillä riittävästi elintarvikkeita ja hiiliä?