— On, mylord, minä varustauduin runsaasti Talkahuanossa ja muuten voimme hyvin helposti täydentää varastoamme Kapkaupungissa.
— Hyvä on, siispä lähtekäämme matkaan…
— Vielä yksi huomautus, majuri sanoi keskeyttäen ystävänsä.
— Tehkää se, MacNabbs.
— Mitä menestyksen takeita meille Australia antaakin, eikö kuitenkin olisi syytä poiketa päiväksi tai kahdeksi Tristan da Cunha- ja Amsterdam-saarille? Ne ovat matkamme varrella eivätkä sanottavasti hidastuta sitä. Voimme tiedustella eikö Britannia ole jättänyt sinne mitään jälkeä haaksirikostaan.
— Epäuskoinen majuri! Paganel huudahti. — Hän pitää kiinni epäuskostaan!
— Minä pidän kiinni pääasiassa siitä, ettei tarvitse palata samaa tietä, jos Australia sattumalta ei toteuttaisi niitä toiveita, joita se herättää.
— Varovaisuus voi olla hyväksi, Glenarvan huomautti.
— Enkä suinkaan minä varoita sitä noudattamasta, Paganel sanoi. —
Päinvastoin.
— No niin, John, Glenarvan lausui, — käskekää kääntämään keula
Tristan da Cunhaa kohti.