J.P. MITCHELL,
ylitarkastaja.
Kun Glenarvan oli lopettanut tämän uutisen lukemisen, MacNabbs kääntyi maantieteilijän puoleen ja sanoi hänelle:
— Näette nyt, Paganel, että Australiassa saattaa olla karkotusvankeja.
— Karkureita kyllä! Paganel vastasi. — Mutta ei karkotettuja, joilla olisi siihen laillinen lupa. Noilla miehillä ei ole oikeutta oleskella täällä.
— Täällä he nyt kuitenkin ovat, Glenarvan sanoi, — mutta käsittääkseni meidän ei pitäisi heidän tähtensä muuttaa suunnitelmiamme tai keskeyttää matkaamme. Mitä sinä siitä ajattelet, John?
John Mangles ei vastannut heti; yhtäältä suru, jonka aloitetun etsinnän lopettaminen tuottaisi molemmille lapsille, ja toisaalta se pelko, että retkikunta joutuisi vaaraan, sai hänet epäröimään.
— Jos lady Glenarvan ja miss Grant eivät olisi mukana, hän sanoi sitten, — niin välittäisin vähät tuosta roistojoukosta.
Glenarvan ymmärsi ja lisäsi:
— Sanomattakin on selvää, että yrityksestämme luopuminen ei tule kysymykseenkään; mutta kenties olisi matkaseuramme vuoksi varovinta, tavoittaa Duncan Melbournessa ja sitten idästä käsin palata Harry Grantin jäljille. Mitä te, MacNabbs, siitä ajattelette?
— Ennen kuin sanon sen, majuri vastasi, — haluaisin kuulla Ayrtonin mielipiteen.