Metsästäjä oli onnistunut; pyynti oli päättynyt.
Nyt Glenarvan, naiset ja muu matkaseura sanoivat jäähyväiset australialaisille. Nämä eivät näyttäneet tätä eroa pahoittelevan. Ehkä oli kasuaarimetsästyksen onnistuminen saanut heidät unohtamaan nälkänsä tyydyttämisen. Heillä ei ollut edes vatsan kiitollisuutta, joka raakalaisissa ja eläimissä on suurempi kuin sydämen.
Oli miten tahansa, muutamissa suhteissa ei voinut olla ihmettelemättä heidän älyään ja taitavuuttaan.
— Nyt, rakas MacNabbs, lady Helena sanoi, — te kai sentään myöntänette, että australialaiset eivät ole apinoita?
— Senkö vuoksi, että he taitavasti matkivat eläinten eleitä? majuri vastasi. — Sehän päinvastoin vahvistaisi minun olettamustani.
— Leikinlasku ei ole vastaus, lady Helena sanoi. — Minä vaadin, majuri, teitä peruuttamaan väitteenne.
— No niin, hyvä serkku, pitänee myöntää tai oikeammin kieltää.
Australialaiset eivät ole apinoita, mutta apinat ovat australialaisia.
— Mitä ihmettä!
— Niin, muistakaa mitä neekerit väittävät mielenkiintoisesta orangutangien rodusta.
— Mitä he väittävät? lady Helena kysyi.