— Armoa!
— Enkä Dixonia, en Streleskyä, en Reidiä, en Wilkesiä, en
Mitchelliä…
— Lopettakaa, Paganel, pyysi Glenarvan, joka nauroi katketakseen, — älkää musertako MacNabbs-parkaa. Olkaa jalomielinen! Hän tunnustaa itsensä voitetuksi.
— Entä hänen pyssynsä? maantieteilijä kysyi voitonriemuisena.
— Se on teidän, Paganel, majuri vastasi, — ja minä muistelen sitä haikeana. Mutta onhan teillä muisti, jolla voi voittaa kokonaisen asevaraston.
— On varmaan mahdotonta tuntea Australiaa paremmin, lady Helena sanoi.
— Ei vähäisintäkään nimeä, ei vähäisintäkään tapahtumaa…
— No, eikö vähäisintäkään tapahtumaa? majuri sanoi päätään pudistaen.
— Häh? Mikä se on, MacNabbs, Paganel huudahti.
— Minä sanoin, että ehkä eivät sentään aivan kaikki Australian löytöä koskevat seikat ole teille tuttuja.
— Esimerkiksi? Paganel lausui ylevän ylpeänä.