Niinpä Glenarvanin ensimmäiset kysymykset tulivat hajanaisina melkein kuin vaistomaisesti.
— Oletteko te Britannian haaksirikkoisia? hän kysyi.
— Olen, mylord, kapteeni Grantin toinen perämies, Ayrton vastasi.
— Pelastunutko hänen kanssaan haaksirikon jälkeen?
— En, mylord, en. Sinä hirveänä hetkenä jouduin erilleen muista, vesi pyyhkäisi minut laivan kannelta ja heitti minut lopulta rannikolle.
— Te ette ole siis toinen niistä kahdesta matruusista, jotka asiakirja mainitsee?
— En. Minä en tiennyt tämän asiakirjan olemassolosta. Kapteeni on heittänyt sen mereen, kun minä jo olin poissa laivasta.
— Mutta kapteeni? Kapteeni?
— Minä luulin hänen hukkuneen, hävinneen, hautautuneen Britannian koko miehistön mukana. Minä uskoin olevani ainoa eloonjäänyt.
— Mutta tehän sanoitte, että kapteeni Grant on elossa!