— Antakaa kuulua, majuri sanoi.
— No kuulkaa sitten. Vuonna 1836 Port Philippen siirtokunnassa oli kaksisataa neljäkymmentäneljä asukasta. Nykyään Victorian maakunnan asukasluku on viisisataaviisikymmentä tuhatta. Seitsemän miljoonaa viiniköynnöstä tuottaa sille vuosittain satakaksikymmentäyksi tuhatta gallonaa viiniä. Satakolmetuhatta hevosta kiitää sen tasangoilla ja kuusisataaseitsemänkymmentä viisi tuhatta kaksisataakahdeksankymmentäkaksi sarvipäätä saa elantonsa sen laajoilla laidunmailla.
— Eikö sentään ole jonkin verran sikojakin? MacNabbs kysyi.
— On, majuri, seitsemänkymmentäyhdeksän tuhatta kuusisataakaksikymmentäviisi, ellei teillä ole mitään sitä vastaan.
— Entä paljonko lampaita, Paganel?
— Seitsemän miljoonaa sataviisitoistatuhatta yhdeksänsataa neljäkymmentäkolme, MacNabbs.
— Niihin luettuna sekin jota paraikaa syömme, Paganel?
— Ei, se vähennettynä, siitä kun on syöty jo kolme neljännestä.
— Hyvä, herra Paganel! lady Helena huudahti nauraen sydämensä pohjasta. — Täytyy myöntää, että te olette valmistautunut näihin maantieteellisiin kysymyksiin, ja tehköön serkku MacNabbs mitä tahansa, hän ei saa teitä lankaan.
— Mutta minun ammattiinihan kuuluu, rouva, näiden asioiden tietäminen ja niiden ilmoittaminen teille tarvittaessa. Ja voitte uskoa minua, kun sanon, että tämä omituinen maa näyttää meille vielä ihmeitä.