— Tähän saakka kuitenkaan … huomautti MacNabbs, joka huvikseen ärsytti maantieteilijää saadakseen hänet kiihtymään.
— Odottakaa toki, maltiton majuri! Paganel huudahti. — Tuskin on vielä jalkanne rajalla, kun jo alatte nurkua! Mutta minä sanon teille, toistan vielä kerran, että tämä seutu on merkillisin maan päällä. Sen pinnanmuodot, sen luonto, sen tuotteet, sen ilmasto, jopa sen tuleva häviäminenkin ovat hämmästyttäneet ja hämmästyttävät nyt ja vastakin koko maailman tiedemiehiä. Kuvitelkaa, ystäväni, maata, jonka rannat, eikä keskus, ovat ensiksi nousseet laineista kuten jättiläisrengas; keskiosassa kenties on puoliksi kuivunut sisämeri; virrat kuivuvat päivä päivältä; ei ole kosteutta, ei ilmassa eikä maassa; puiden lehdet kääntävät reunansa eikä lapansa aurinkoa kohti eivätkä anna mitään varjoa; puu on usein palamatonta; sateella putoaa suuria kiviä; metsät ovat matalia ja ruoho jättimäistä; eläinkunta on kummallinen, nelijalkaisilla on nokka, kuten echidna- ja ornithorynchus-lajeilla, mikä on pakottanut luonnontieteilijät luomaan niitä varten erikoisen uuden luokan, monotremit; kenguru hyppelee eripituisilla jaloillaan; lampailla on sianpää; ketut loikkivat puusta puuhun; joutsenet ovat mustia; rotat tekevät linnunpesiä; "bowes-bird" avaa salonkinsa oven siivekkäille vierailleen; linnut hämmästyttävät meitä laulujensa ja kykyjensä vaihteluilla, yksi kun on kuin kello ja toinen viuhuu kuin postimiehen piiska, kolmas matkii tahkoamista, neljäs lyö sekunteja kuin kellon heiluri, viides nauraa aamulla auringon noustessa ja kuudes itkee illalla sen laskiessa! Ah! Onhan tämä, jos mikään, merkillistä, järjetöntä seutua, arvoituksellista ja luonnotonta maata! Hyvällä syyllähän siitä on kuuluisa kasvitieteilijä Grimard voinut sanoa: — Tällainen on Australia; jonkinlainen yleisten lakien irvikuva tai pikemminkin koko muun maailman kasvoja vasten heitetty uhma!
Paganelin vuolas sanatulva ei näyttänyt voivan loppua. Maantieteellisen seuran kaunopuheinen sihteeri oli haltioissaan. Hän puhui yhä edelleen liikutellen eloisasti käsiään ja heilutellen haarukkaa pöytänaapureidensa suureksi vaaraksi. Mutta vihdoin hänen äänensä hukkui jyliseviin hyvähuutoihin, ja hänen täytyi vaieta.
Tällaisen Australian erikoisuuksien luettelon jälkeen kukaan ei tietenkään ajatellut kysyä häneltä enempää. Mutta sittenkään majuri ei malttanut olla tyynellä äänellään sanomatta:
— Onko siinä kaikki, Paganel?
— Kaikkiko? Ei toki! tiedemies vastasi uudelleen innokkaasti.
— Mitä? lady Helena kysyi erittäin uteliaana. — Onko Australiassa jotakin vielä hämmästyttävämpää?
— On, rouva, sen ilmasto! Se vie omituisuudellaan kaikesta muusta voiton.
— Todellako? huudahdettiin.
— Minä en puhu happirikkaan ja typpiköyhän Australian mantereen terveydellisistä ominaisuuksista; ei ole kosteita tuulia, kun pasaatituulet puhaltavat yhdensuuntaisina sen rannikoiden kanssa, ja useimmat taudit ovat täällä tuntemattomia, lavantaudista tuhkarokkoon ja kroonisiin tauteihin saakka.