— Mitä! Onko sellaista vaikutusta todella huomattavissa? lady
Glenarvan kysyi.
— On, rouva, eläimiin ja ihmisiin.
— Ettekö laske leikkiä, herra Paganel?
— En ensinkään. Hevoset ja nautaeläimet ovat täällä huomattavan kuuliaisia. Saattehan nähdä.
— Eihän se ole mahdollista!
— Niin on asia. Ja tähän elvyttävään ja terveelliseen ilmaan siirretyt pahantekijät ovat kuin uudestisyntyneitä muutamassa vuodessa. Filantroopit tuntevat tämän vaikutuksen. Australiassa parantuvat kaikki luonteet.
— Mutta silloin, herra Paganel, lady Helena sanoi, — mitä tuleekaan teistä, joka olette jo niin hyvä, tässä armoitetussa maassa?
— Erinomainen, rouva, Paganel vastasi, — kerrassaan erinomainen!
WIMERRA-JOKI.
Seuraavana eli 24. päivänä joulukuuta lähdettiin liikkeelle auringon noustessa. Lämpö oli jo aikamoinen, mutta siedettävä, tie melkein tasainen ja hevosille mukava. Matkue joutui harvanpuoleiseen viidakkoon. Hyvän päivämatkan jälkeen se illalla majoittui Valkean järven rannalle, jonka vesi oli suolapitoista ja juotavaksi kelpaamatonta.