— Mutta vain olettamalla sellaista tapahtuneen, ylivalvoja huomautti, — voimme katsoa rikoksen Murrayn varsilla liikkuvien villien tekemäksi. Ilman vartijan apua villit eivät olisi voineet avata kääntösiltaa, jonka rakenne on heille tuntematon.
— Aivan niin, poliisiupseeri vastasi.
— No, herra Mitchell lisäsi, — se laivuri, jonka alus kulki Camden Bridgen läpi kello kymmenen neljäkymmentä illalla, on todistanut, että silta hänen päästyään läpi suljettiin säädetyllä tavalla.
— Niin oikein.
— Niinpä siis vartijan osallisuus rikokseen näyttää minusta olevan ratkaisevasti todistettu.
Poliisiupseeri pudisteli yhä päätään.
— Ettekö siis te, herra, Glenarvan kysyi häneltä, — katso rikosta villien tekemäksi?
— En ensinkään.
— Kenen sitten?
Tällä hetkellä kuului joen yläjuoksun puolelta noin puolen kilometrin päästä jokseenkin suurta melua. Sinne oli kerääntynyt väkijoukko, joka ripeästi suureni ja sitten pian saapui asemalle. Joukon keskellä kantoi kaksi miestä ruumista. Se oli vartijan jo kylmennyt ruumis. Häntä oli isketty tikarilla sydämeen. Kantamalla hänen ruumiinsa kauas Camden Bridgen luota olivat murhaajat ilmeisesti halunneet johtaa poliisin epäluulot harhaan ensimmäisten etsiskelyjen aikana. Niinpä tämä löytö vahvisti täydellisesti upseerin arvelun. Villeiliä ei ollut mitään osuutta tässä rikoksessa.