— Lapsiparka, Mary Grant sanoi, — onko hän joutunut eksyksiin tässä erämaassa?
— Minä luulen, lady Helena vastasi, — että hän on tullut kaukaa käydäkseen näissä kuoleman lehdoissa! Täällä lepää varmaankin hänen rakkaimpiaan!
— Mutta häntä ei voi jättää tänne! Robert sanoi. — Hän on yksin ja…
Robertin lauseen keskeytti nuoren australialaisen liikahdus; poika käännähti kuitenkaan heräämättä. Mutta silloin nousi kaikkien hämmästys huippuunsa. Pojan selässä oli kirjoitus ja siinä luki:
TOLINE, TO BE CONDUCTED TO ECHUCA, CARE OF JEFFRIES SMITH, RAILWAY PORTER, PREPAID[7]
— Aito englantilaista! Paganel huudahti. — Lähettävät lapsen kuin tavaramytyn! Kirjoittavat osoitteen kuin pakettiin! Minulle oli kyllä siitä puhuttu, mutta en tahtonut uskoa sitä.
— Lapsiparka! lady Helena lausui. — Oliko hän Camden Bridgeltä suistuneessa junassa? Ehkä hänen vanhempansa ovat saaneet surmansa, ja hän on nyt yksin maailmassa!
— Sitä en usko, rouva, John Mangles vastasi. — Tämä kirjoitus osoittaa päinvastoin, että hän matkusti yksin.
— Hän herää, Mary Grant sanoi.
Lapsi todellakin heräsi. Hänen silmänsä avautuivat vähitellen, mutta sulkeutuivat heti taas päivän häikäiseminä. Mutta lady Helena tarttui hänen käteensä; poika nousi ja katseli kummastuneena matkailijajoukkoa.