— Ainakin, Paganel vakuutti. — Mutta minä lisään, että nämä kulot voivat levitä usein hyvin laajalle alalle.
— Kuka sitten sytyttää ruoholakeuden palamaan? Robert kysyi.
— Joskus ukkonen, kun ruoho on pitkällisestä helteestä kuivunut, joskus taas ehdoin tahdoin intiaanit.
— Mutta mitä varten?
— He väittävät — en tiedä, missä määrin heidän väitteessään on perää — että sellaisen kasken jälkeen laitumet kasvavat paremmin. Se olisi siis keino elvyttää maaperän toimintaa tuhkan avulla. Omasta puolestani luulen pikemminkin, että nämä kulot sytytetään niiden miljardien hyönteisten hävittämiseksi, jotka rasittavat heidän karjojaan.
— Mutta tämä raju keino, majuri sanoi, — maksaa varmaankin monen tasangolla harhailevan raavaankin hengen.
— Tietysti, niitä palaa montakin. Mutta mitä se merkitsee niin suuressa joukossa?
— Minä en välitä niistä, MacNabbs vastasi, — olkoon se intiaanien asia, mutta ajattelen näillä tasangoilla vaeltavia matkustajia. Voihan sattua, että heitäkin joutuu liekkien saarroksiin.
— Totta kai, Paganel huudahti ilmeisen tyytyväisenä. — Sattuuhan joskus niinkin, eikä minusta olisi hullumpaa, jos saisi olla mukana sellaisessa näytelmässä.
— Katsokaapa tuota tiedemiestämme. Hän on valmis antautumaan tieteensä vuoksi elävältä poltettavaksi! Glenarvan huomautti.