— Ihastunut.
— Ja minä myös; mutta kannustakaamme hevosiamme, sillä teidän kuuluisa Chateaubriandinne on saanut meidät jäämään pari kilometriä muista jälkeen.
Saavuttaessaan kumppaninsa Paganel tapasi Glenarvanin innokkaassa keskustelussa intiaanin kanssa, jota hän ei näyttänyt ymmärtävän. Thalcave oli usein pysähtynyt tähyämään taivaanrantaa, ja joka kerta hän oli näyttänyt hyvin hämmästyneeltä. Glenarvan, jolla ei ollut apunaan tavallista tulkkiaan, oli turhaan koettanut kysellä asiaa intiaanilta. Niinpä hän heti tiedemiehen huomattuaan huusi tälle jo kaukaa:
— Tulkaa tänne, hyvä Paganel, Thalcave ja minä emme ymmärrä toisiamme!
Paganel keskusteli muutaman minuutin intiaanin kanssa ja kääntyi sitten
Glenarvanin puoleen sanoen:
— Thalcave ihmettelee erästä tosiaankin outoa seikkaa.
— Mitä sitten?
— Sitä, ettei näy intiaaneja tai jälkeäkään heistä näillä tasangoilla, joilla heitä tavallisesti samoilee tuhkatiheään joko ajamassa estancioilta varastamaansa karjaa tai menossa Andeille myymään zorillomattojaan ja punottuja nahkaruoskiaan.
— Ja mitä Thalcave arvelee tämän ilmiön syyksi?
— Hän ei käsitä sitä; hän vain ihmettelee, siinä kaikki.