— Minä olen lukenut jostakin, hän sanoi, — että arabialaisten suu on julma kun taas katse on inhimillinen. Amerikkalaisen villin laita on täysin päinvastoin. Heillä on erikoisen ilkeät silmät.
Varsinainen kasvonilmeisiin perehtynyt tiedemies ei olisi voinut sattuvammin kuvata intiaanirotua.
Thalcaven ohjeiden mukaan kuljettiin tästedes yhtenäisenä ryhmänä, sillä niin autiota kuin maa olikin, piti varautua yllätyksiin; mutta tämä varokeino oli tarpeeton, ja illalla majoituttiin suureen, tyhjään tolderiaan, jonne heimopäällikkö Catiel tavallisesti kokosi joukkonsa. Maaperää tutkittuaan patagonialainen päätteli jälkien puutteesta, että tolderia oli kauan aikaa ollut autiona.
Seuraavana päivänä olivat Glenarvan ja hänen kumppaninsa jälleen tasangolla; nyt tavattiin ensimmäiset estanciat, suuret argentiinalaiset karjatilat, Tandil-vuoriston lähistöllä, mutta Thalcave ei halunnut pysähtyä, vaan jatkaa matkaa suoraan Independancen linnaan, jossa hän arveli saavansa tietoja etenkin tästä omituisesta maan autioitumisesta.
Puita, jotka Kordillieereilta saakka olivat olleet kovin harvinaisia, alkoi jälleen näkyä; ne olivat enimmäkseen istutettu vasta eurooppalaisten saavuttua Amerikkaan. Siellä oli azedaracheja, persikkapuita, poppeleita, raitoja, akaasioita, jotka kasvoivat yksinäisinä, nopeasti ja hyvin, tavallisesti ympäröiden corraleita, suuria paalutettuja karja-aitauksia. Laitumella oli itseään lihottamassa tuhansittain härkiä, lampaita, lehmiä ja hevosia, joihin kuumalla raudalla oli poltettu omistajan merkki, ja lähettyvillä oli lukuisasti valppaita, suuria koiria niitä paimentamassa. Hiukan suolapitoinen maaperä ulottuu vuorten juurelle saakka ja sopii erinomaisesti karjalle, tuottaen mainiota rehua. Niinpä juuri sinne etupäässä perustetaankin karjatiloja, joita hoitavat isännöitsijä ja työnjohtaja, apunaan neljä alkuasukasta kutakin tuhatta päätä kohti.
Nämä miehet viettävät raamatun suurten paimenten elämää; heidän karjansa ovat yhtä suuria, ehkäpä suurempia kuin ne, jotka täyttivät Mesopotamian laitumet; mutta täällä puuttuu paimenelta perhe, ja pampan suuret estancerot ovat kaikin puolin raakojen kalakauppiaiden eikä vähääkään raamatullisten patriarkkojen kaltaisia.
Tätä Paganel selitti laveasti kumppaneilleen ja juontui siitä erittäin mielenkiintoisella tavalla vertailemaan eri rotuja. Onnistuipa hänen herättää harrastusta itse majurissakin, joka ei sitä salannutkaan.
Paganel sai myös tilaisuuden huomauttaa omituisesta kangastusilmiöstä, joka näillä tasaisilla seuduilla on hyvin tavallinen. Kaukaa estanciat näyttivät suurilta saarilta; niitä ympäröivät poppelit ja raidat kuvastuivat kirkkaaseen veteen, joka hävisi matkustajien lähestyessä; mutta harhanäky oli niin elävä, että siihen ei voinut tottua.
Tänä päivänä, marraskuun 6:ntena, tavattiin useita estancioita ja myös pari saladeroa. Niihin tuodaan rehevillä laitumilla lihomassa ollut karja, ojentamaan kaulansa teurastajan veitselle. Saladero on, kuten sen nimikin osoittaa, paikka, jossa lihat suolataan. Nämä tympeät toimet alkavat kevään lopulla. Teurastajat lähtevät silloin etsimään eläimiä corraleista, vangitsevat ne suopungeilla, joita he käyttelevät perin taitavasti, ja kuljettavat sitten lauman saladeroon, missä sadoittain härkiä, lehmiä ja lampaita sitten tapetaan, nyljetään ja paloitellaan. Mutta usein härkä ei antaudukaan ilman vastarintaa. Nylkijästä tulee silloin toreadori, härkä taistelija, ja tätä vaarallista ammattia hän harjoittaa harvinaisen taidokkaasti ja, täytyy sanoa, julmasti. Sanalla sanoen, tämä teurastus on inhottava näytelmä. Ei mikään ole tympäisevämpää kuin saladeron ympäristö; karmean aitauksen sisältä kuuluu löyhkäävien laumojen kyllästämässä ilmassa teurastajan raakoja huutoja, koirien hurjaa haukuntaa, kuolevien eläinten jatkuvaa ulinaa, samalla kun urubut ja aurat, Argentiinan tasangon korppikotkat, joita sadan kilometrin alalta on saapunut tuhansittain, koettavat kahmaista teurastajien käsistä uhrien vielä väriseviä sisälmyksiä. Mutta tällä hetkellä olivat saladerot hiljaisia, rauhallisia ja asumattomia. Näiden jättiläisteurastusten aika ei ollut vielä tullut.
Thalcave joudutti kulkua, sillä hän tahtoi vielä samana iltana ehtiä Independancen linnaan, ja ratsastajien kannustamina, Thaukan esimerkkiä seuraten kiitivät hevoset korkean ruohikon halki. Kohdattiin useita taloja, jotka oli varustettu ampuma-aukoilla ja ympäröity syvillä puolustuskaivannoilla; päärakennuksessa oli korkea parveke, jolta talon sotilaallisesti järjestäytyneet asukkaat voivat vaihtaa laukauksia tasangon rosvojen kanssa. Glenarvan olisi kenties täällä saanut haluamiaan tietoja, mutta varminta oli mennä Tandilin kylään. Ei siis pysähdytty. Kahlattiin Los Huesos-joen ja vähän kauempana Chapaleofun yli. Pian tallasivat hevoset Tandil-vuoriston ensimmäisiä ruohoisia rinteitä, ja tuntia myöhemmin näkyi kylä kapean laakson pohjalla, jota hallitsivat Independancen linnan ampuma-aukoilla varustetut muurit.