— Sen parempi, vastasi innostunut Paganel, — sitä enemmän pidän komeasta näystä, koska en voi sitä paeta.
— Siinä taas teidän merkillisiä ajatuksianne, majuri sanoi.
— Ja yksi parhaita, MacNabbs. Minä olen samaa mieltä kuin Glenarvan, rajuilma tulee olemaan suurenmoinen. Äsken juuri, yrittäessäni nukkua, palasi muistiini monta seikkaa, jotka saavat minut toivomaan sitä, sillä me olemme täällä suurten sähkömyrskyjen alueella. Olen jostakin tosiaan lukenut, että vuonna 1793, juuri Buenos Airesin maakunnassa, salama iski maahan kolmekymmentäseitsemän kertaa yhden ainoan ukonilman aikana. Virkatoverini, Martin de Moussy totesi jopa viisikymmentä minuuttia kestäneen yhtämittaisen jyrinän.
— Kello kädessä? majuri kysyi.
— Kello kädessä. Yksi ainoa seikka minua huolestuttaisi, Paganel lisäsi, — jos huolestumisella voisi karkottaa vaaran, nimittäin se, että ainoa vedenpinnan yläpuolella oleva on juuri tämä ombu, jonka oksilla me olemme. Ukkosenjohdatin olisi tässä nyt hyvä olemassa, sillä juuri tämä puu on kaikista pampan puulajeista se, johon salama erikoisesti iskee. Ja tiedättehän toisekseen, ystäväni, että tiedemiehet varoittavat etsimästä suojaa puiden alta ukonilman aikana.
— Kas, se oli paikalle osunut varoitus! majuri sanoi.
— Täytyy myöntää, Paganel, Glenarvan huomautti, — että te valitsette omituisen hetken kertoaksenne meille näitä rauhoittavia asioita.
— Mitä vielä! Paganel vastasi. — Oppia voi aina! Ah, se alkaa!
Ankarat jyrähtelyt keskeyttivät tämän loputtoman keskustelun; niiden ääni kävi rajummaksi, ja räikeämmäksi; se lähestyi ja muuttui bassosta baritoniksi käyttääksemme sopivaa musiikin alaan kuuluvaa vertausta. Pian se kävi kiihkeäksi ja pani ilman harpunkielet värisemään tiuhasti. Avaruus oli tulessa, eikä sen lieskassa voinut erottaa, mihin salamanleimauksiin nuo yhä pitenevät jyrähtelyt kuuluivat, jotka jatkuvana kaikuna kulkivat taivaan kaukaisimpaan soppiin.
Salamat leimahtelivat lakkaamatta ja mitä erilaisimpina. Jotkut iskivät kohtisuoraan maahan, viisi, kuusi kertaa peräkkäin samaan kohtaan. Toiset taas olisivat jännittäneet tiedemiehen mielenkiinnon huippuunsa, sillä kun Argo omituisessa tilastossaan mainitsee vain kaksi hajasalamaa, oli niitä täällä sadoittain. Muutamat hajaantuivat tuhansiin haaroihin, kiertelivät korallimaisena sokkelona ja loivat tummalle taivaalle hämmästyttäviä, puiden muotoisia valoilmiöitä.