— Entä kapteeni! hän kysyi. — Eikö kapteeni ole vielä noussut! Ja ensimmäinen perämies? Mitä hän tekee? Nukkuuko hänkin vielä? Ilma on onneksi kaunis, tuuli suotuisa, ja laiva kulkee omin nokkinsa.
Samassa John Mangles ilmestyi perähytin portaille.
— Tuossa on kapteeni, Olbinett sanoi.
— Ah, mieluisaa, tuntematon huudahti, — kapteeni Burton, mieluisaa tutustua teihin!
John Mangles ällistyi pahanpäiväisesti kuullessaan itseään puhuteltavan kapteeni Burtoniksi ja nähdessään oudon miehen laivallaan.
Toinen jatkoi mitä luontevimmin:
— Sallikaa minun puristaa kättänne, hän sanoi. — Kun en tehnyt sitä toissailtana, se johtui siitä, että lähdön hetkellä ei sovi häiritä päällikköä. Mutta nyt, kapteeni, olen todella hyvilläni päästessäni puheisiin kanssanne.
Silmät suurina John Mangles katseli vuoroin Olbinettia, vuoroin tätä tulokasta.
— Nyt kun ollaan tuttavia, rakas kapteeni, outo mies sanoi, — olkaamme kuin vanhoja ystäviä. Jutellaan siis ja sanokaa, oletteko tyytyväinen Scotiaan?
— Mitä te Scotialla tarkoitatte? John Mangles kysyi vihdoin.