Duncan kiiti tätä Vespuccin ja Magalhãesin tietä erinomaisen nopeasti. Syyskuun 15. päivänä se kulki Kauriin kääntöpiirin poikki, ja keula käännettiin kuuluisan salmen suuta kohti. Monta kertaa näkyi Patagonian matalaa rannikkoa kuin hämäränä viivana näköpiirin rajalla; niiden ohi kuljettiin yli kymmenen meripeninkulman päästä eikä edes Paganelin mainiolla kiikarilla voinut näistä Amerikan rannoista saada kuin perin epämääräisen käsityksen.
25. päivänä syyskuuta Duncan oli Magalhãesin salmen kohdalla. Se laski siihen epäröimättä. Tyynelle valtamerelle kulkevat höyrylaivat käyttävät yleensä mieluummin tätä väylää. Se ei ole kuin kolmesataaseitsemänkymmentä meripeninkulmaa pitkä, vesi on kyllin syvää suurimmillekin aluksille, jopa aivan rannallakin; siellä on mainio ankkuripohja, runsaasti juomaveden ottopaikkoja, kalaisia jokia, riistaisia metsiä, kymmenittäin turvallisia ja helposti saavutettavia valkamia ja monia muita etuja, joita Lemairen salmen ja rajutuulen ja myrskyn yhtä mittaa ahdistaman Kap Hornin väylältä puuttuu.
Alkumatkalla, ensimmäisen kuuden- tai kahdeksankymmenen meripeninkulman taipaleella, Kap Gregoryyn saakka, ovat rannat matalia ja hiekkaisia. Jacques Paganel ei tahtonut päästää ohitseen ainoatakaan salmen nähtävyyttä. Sen läpikulku kestäisi tuskin puoltatoista vuorokautta, ja rantojen ohi liukuva näköala maksoi hyvin vaivan, jonka maantieteilijä näki saadakseen sitä ihailla etelän auringon häikäisevässä valossa. Pohjoisella rannalla ei näkynyt ainoatakaan asukasta; vain muutamia surkeita alkuasukkaita harhaili Tulimaan karuilla kallioilla. Paganel ei siis saanut nähdä patagonialaisia, mitä hän matkakumppaniensa suureksi huviksi kovasti pahoitteli.
— Patagonia ilman patagonialaisia, hän sanoi, — eihän se enää ole
Patagonia!
— Malttia, arvoisa maantieteilijä, lordi Glenarvan rauhoitti, — me näemme vielä patagonialaisiakin.
— En ole siitä varma.
— Niitä on kuitenkin olemassa, lady Helena sanoi.
— Minä epäilen sitä vahvasti, rouva, kun en näe yhtään.
— Eihän patagonialaisen nimeä, joka espanjan kielellä merkitsee 'suuria jalkoja', ole voitu antaa olemattomille olioille.
— Oh, nimi ei merkitse mitään, vastasi Paganel, joka piti itsepäisesti kiinni mielijohteestaan vilkastuttaakseen väittelyä, — ja muuten, totta puhuen, ei tiedetä, miksi he itse itseään nimittävät.