Ja paremman puutteessa Paganel rääkkäsi kurkkuaan ääntämisharjoituksilla, unohtamatta silti maantieteellisiä havaintoja. Siinä hän oli todella hämmästyttävän taitava ja kerrassaan voittamaton. Kun lordi Glenarvan tiedusti catapazilta jotakin seudun erikoisuutta, ehätti hänen oppinut kumppaninsa aina vastaamaan ennen opasta. Catapaz töllisti häneen ällistyneenä.
Juuri tänä päivänä, noin kello kymmenen aikaan, satuttiin kohtaamaan tie, joka kulki retkikunnan seuraaman tien poikki. Glenarvan kysyi tietenkin sen nimeä, ja tietenkin ehti taas Jacques Paganel vastaamaan:
— Se on Yumbelista Los Angelosiin vievä tie.
Glenarvan katsahti catapaziin.
— Niin on, tämä vastasi.
Mutta hän kääntyi samalla maantieteilijän puoleen ja kysyi:
— Oletteko te sitten jo ennen kulkenut näitä teitä?
— Totta kai, Paganel vastasi vakavasti.
— Muulillako?
— En, nojatuolissani.