— Minä en tunne Ben Joycea; en ole koskaan nähnyt häntä, Austin vastasi.
— Ette koskaan nähnyt! Glenarvan huudahti kummissaan vanhan merimiehen vastauksesta. — Sanokaa siis minulle, Tom, minkä vuoksi Duncan risteilee tällä hetkellä Uuden Seelannin rannikolla?
Jos Glenarvan, lady Helena, neiti Grant, Paganel, majuri, Robert, John Mangles, Olbinett, Mulrady, Wilson eivät käsittäneet vanhan merimiehen hämmästystä, niin kuinka he itse hämmästyivätkään, kun Tom vastasi tyynellä äänellä:
— Duncan risteilee täällä teidän armonne käskystä.
— Minunko käskystäni! Glenarvan huudahti.
— Niin, mylord. Minä olen vain noudattanut teidän 14. päivänä tammikuuta lähettämänne kirjeen ohjeita.
— Minun kirjeeni! Minun kirjeeni! Glenarvan huusi.
Retkeilijät kertyivät tiiviimmin Tom Austinin ympärille ja tuijottivat häntä jännittyneinä. Oliko siis Snowy-joella laadittu kirje saapunut Duncanille?
— Malttia! Glenarvan sanoi. — Yritetään selvittää asia, sillä minä taidan nähdä unta. Oletteko te saanut erään kirjeen, Tom?
— Olen, kirjeen teidän armoltanne.