— Mitä? hämmästyi maantieteilijä, joka selkä kumarassa ja silmälasit otsalla näytti jättiläiskokoiselta kysymysmerkiltä.
Austin palasi. Hänellä oli kädessään Paganelin laatima ja Glenarvanin allekirjoittama kirje.
— Lukekaa itse, mylord! vanha merimies sanoi.
Glenarvan otti kirjeen ja luki:
— Käsky Tom Austinille lähteä merelle viipymättä ja tuoda Duncan 37. leveysasteen kohdalle Uuden Seelannin itärannikolle!
— Uuden Seelannin! Paganel huudahti hypähtäen.
Ja hän tempasi kirjeen Glenarvanin käsistä, hieroi silmiään, pani lasit nenälleen ja luki hänkin.
— Uuden Seelannin! sanoi hän äänenpainolla, jota on mahdoton kuvata.
Kirje putosi hänen kädestään.
Samassa hän tunsi jonkun tarttuvan olkapäähänsä. Hän kääntyi ympäri ja seisoi vastapäätä majuria.
— No, Paganel-parka, MacNabbs sanoi vakavasti, — olipa sentään onni, että te ette lähettänyt Duncania Kotsinkiinaan!