— Ei, Glenarvan vastasi, — mikään niistä ei ole voinut ajelehtia näin kauas laivasta.

— Odottakaa! John Mangles huudahti. — Minä tunnen sen, se on laivan vene!

— Prikin venekö? Glenarvan kysyi.

— Niin, mylord. Prikin vene, emäpuu ylhäällä!

— Onnettomat! lady Helena huudahti. — He ovat hukkuneet!

— Niin, rouva, John Mangles vastasi, — ja heidän täytyi hukkua, sillä näissä tyrskyissä, kovassa aallokossa ja sellaisessa pimeydessä he menivät varmaa kuolemaa kohti.

— Taivas heitä armahtakoon! Mary Grant lausui.

Matkustajat olivat hetkisen ääneti. He katselivat lähestyvää haurasta venettä. Se oli nähtävästi kaatunut noin seitsemän kilometrin päässä rannasta, eikä niistä, jotka siinä olivat olleet, varmaankaan yksikään ollut pelastunut.

— Mutta tuo vene voi olla meille hyödyllinen, Glenarvan sanoi.

— Tosiaan, John Mangles vastasi. — Wilson, käännä sinne!