Melkein heti sisälle tultuaan Robert kiipesi Wilsonin olkapäille ja työnsi päänsä erääseen katon ja seinän väliseen aukkoon, johon oli ripustettu taikakaluja. Siitä hän saattoi nähdä yli koko pahin Kai-Kumun asuntoon saakka.
— He ovat kokoontuneet päällikön ympärille, hän ilmoitti kuiskaten. —
He huitovat käsiään … kirkuvat… Kai-Kumu haluaa puhua…
Poika oli vaiti muutaman minuutin.
— Kai-Kumu puhuu… Villit rauhoittuvat… He kuuntelevat häntä…
— Ilmeisesti päälliköllä on jokin henkilökohtainen syy suojella meitä, majuri sanoi. — Hän haluaa vaihtaa vangit heimonsa päällikköihin. Mutta suostuvatko hänen soturinsa siihen?
— Suostuvat! He kuuntelevat häntä, Robert jatkoi. — He hajaantuvat…
Toiset palaavat majoihinsa … toiset lähtevät linnoituksesta…
— Onko se totta? majuri huudahti.
— On, herra MacNabbs, Robert vastasi. — Kai-Kumu ja hänen veneensä soturit ovat yksin jäljellä… Yksi heistä tulee tänne…
— Tule alas, Robert! Glenarvan sanoi.
Nyt tarttui lady Helena, joka oli noussut, puolisonsa käsivarteen.