— Edward, hän sanoi vakaalla äänellä, — Mary Grant ja minä emme tahdo elävinä joutua näiden villien käsiin.
Hän ojensi Glenarvanille ladatun revolverin.
— Ase! huudahti Glenarvan, jonka katse kirkastui.
— Niin, maorit eivät tutkineet naisvankeja; mutta tämä ase on meitä varten, Edward, eikä heitä.
— Glenarvan, MacNabbs sanoi äkkiä, — kätkekää revolveri. Ei ole vielä aika…
Revolveri katosi lordin taskuun. Oviaukkoa peittävä matto työnnettiin syrjään, ja eräs alkuasukas astui sisään.
Hän antoi vangeille merkin seurata mukanaan. Glenarvan ja hänen kumppaninsa astuivat vierivieressä pahin poikki ja pysähtyivät Kai-Kumun eteen.
Heimon etevimmät soturit olivat koolla päällikkönsä ympärillä. Heidän joukossaan nähtiin se maori, jonka vene liittyi Kai-Kumun seuraan Pohainhennan ja Waikaton yhtymäkohdalla. Hän oli nelikymmenvuotias, voimakas, hurjan ja julman näköinen mies. Hänen nimensä oli Kara-Tete, mikä merkitsee "vihainen". Kai-Kumu kohteli häntä kunnioittavasti, ja tatuointien siroudesta voi nähdä, että Kara-Tetellä oli korkea asema heimossa. Huolellinen tarkkailija näki kuitenkin, että näiden molempien päälliköiden välillä oli jonkinlaista kateutta. Majuri huomasi, että Kara-Teten vaikutusvalta jätti Kai-Kumun varjoon. Molemmat hallitsivat yhtä suurella vallalla huomattavia Waikato-heimoja. Ja vaikka tämän keskustelun aikana Kai-Kumu hymyili, hänen katseensa paljasti kuitenkin syvää vihamielisyyttä. Kai-Kumu kääntyi Glenarvanin puoleen.
— Oletko englantilainen? hän kysyi.
— Olen, lordi vastasi empimättä, sillä kansallisuuden piti olla avuksi vaihdossa.