— Kernaasti — vastasi Mathew kysymättä mitään. — Siis kello 9 aikana?
— Kello 9! Antaka hetikohta lämmittää ja lämmittää aika lailla.
— On tapahtuva, kapteini.
— Delphini makaa varppi-ankkurissa. Me hakkaamme köyden poikki ja lähdemme heti, sekuntiakaan hukkaamatta.
— Aivan niin!
— Panettakaa lyhty ison maston päähän. Yö on pimeä ja me saamme sakean sumun. Meidän täytyy pitää varamme, ettemme eksyisi, palatessamme laivaan. Teidän täytyy siis pitää se varokeino että soitatte kelloa 9:sästä alkaen.
— Käskynne noudatetaan säntillensä, kapteini.
— Ja nyt, rakas Mathew — lisäsi James Playfair — antakaa laittaa kevy-vene valmiiksi ja asettakaat siihen kuusi vankinta soutajaamme. Minä menen viipymättä White-Pointille. Minä jätän Jennyn teidän huostaanne niin kauaksi kuin olen poissa, ja Jumala meitä nyt varjelkoon!
— Jumala meitä varjelkoon! — vastasi Mathew.
Heti paikalla antoi hän tarpeelliset käskyt virittää valkeata kattilain alle ja laittaa vene valmiiksi. Muutamissa minuuteissa oli tämä valmiina. Sanottuansa viimeisen jäähyvästin miss Jennylle, astui James Playfair veneesen ja taisi, laskiessaan laivasta ulos, nähdä isoja, mustia savutupruja katoavan sakeaan sumuun.