— Mutta? … kysäsi patrullin johtaja kiihkeästi.
James Playfairille pisti yht'äkkiä ajatus päähän ja hän vastasi:
— Eräs matruuseistani istuu vankina linnassa ja minä olin tosiaankin unhottaa hänen tänne. Onneksi johtui se mieleeni, niin kauan kuin vielä aikaa oli, ja minä olen lähettänyt muutamia miehiä häntä noutamaan.
— Vai niin, sekö veijari, jonka aiotte viedä Englantiin.
— Se juuri.
— Mutta olisihau sopinut hirttää hänet täällä yhtä hyvin kuin kotonakin — sanoi johtaja naurahdellen pilapuheellensa.
— Sen hyvin tiedänkin — vastasi James Playfair — mutta parempi on että kaikki käy laillista menoansa.
— Onnea siis, kapteini, mutta varokaa itseänne Morris-saaren pattereilta.
— Olkaa huoleti! Koska olen tullut sisään ilman esteettä, niin toivon pääseväni uloskin samala lailla.
— Onnea matkalle, kapteini.