— Kiitos!
Tuo vähäinen joukko meni sitte tiehensä, ja taas oli kaiat hiljaa rannalla.
Samalla kello löi 9. Tämä oli määrätty aika. James tunsi sydämensä lyövän niinkuin se olis ollut halkeamaisillaan. Vihellys vingahti ilman läpi. James vastasi siihen samalla lailla. Sitte odotti hän kuullellen ja antoi kädellä matruuseille merkin pysyä hiljaa. Eräs mies ilmaantui, puettuna avaraan Skotlantilais-kaapuun. Hän katseli ympärilleen kaikille suunnille: James Playfair riensi häntä vastaan.
— Mr Halliburtt? — kysyi kapteini.
— Minä olen — vastasi kaapuun puettu mies.
— Jumala olkoon kiitetty! huudahti James Playfair.
— Lähtekäämnte laivaan silmänräpäystäkään menettämättä. Mutta missä
Crockston on?
— Crockston? — kysäsi Halliburtt kummastuttavalla äänellä. — Mitä tarkoitatte?
— Miestä, joka vapautti teidät ja toi teidät tänne, uskollinen palvelijanue Crockston.
— Mies, joka saatti minun tänne, on vanginvartija linnassa — vastasi
Halliburtt.