— Nyt! — komensi herra Fogg, ja pamaus pienestä tykistä kajahti.
XXII.
Passepartout huomaa, että toisellakin puolen maailmaa on rahaa tarvis.
Höyrylaiva "Carnatic", lähdettyänsä Hongkongista marraskuun 7 p:nä kello puoli 7 illalla, kiiti täysin höyryin Japania kohti, mukanaan täysi lasti tavaroita ja matkustajia. Kaksi kajuuttaa perällä oli tyhjänä, nimittäin ne, jotka oli tilattu Mr. Foggin lukuun.
Seuraavana aamuna saivat matkustajat kokassa ihmeeksensä nähdä erään matkustajan, kalpeana, riutuneena, tulevan kannelle toisen luokan kajuutasta ja hoiperrellen menevän istahtamaan pelastusveneen laidalle.
Tämä mies oli Passepartout itse omassa persoonassaan. Hänen oli käynyt seuraavalla tavalla.
Heti Fiksin mentyä polttohuoneesta ulos olivat palvelijat nostaneet hervottoman Passepartout'in muiden makaavain viereen. Mutta kolmen tunnin kuluttua oli Passepartout, jota unissakin oli vaivannut eräs ajatus, herännyt ja koetti torjua itsestään oopiumin huumaavaa vaikutusta. Ajatus, että hän oli huonosti täyttänyt velvollisuutensa, sai hänet selville. Hän läksi vuoteeltaan, hoiperrellen ja seinistä pidellen; monasti hän kaatuikin, mutta nousi jaloilleen jälleen, pyrkien vaistoperäisesti ulos. Kadulle päästyään hän kuni houreissaan huusi: <i>Carnatic! Carnatic!</i>
Postilaiva oli valmiina lähtöön. Passepartout'illa oli enää muutama askel jäljellä. Hän kulki hoiperrellen pitkin rantalautaa ja kaatui tunnottomana laivan kokkaan, samassa kuin "Carnatic'in" köydet päästettiin irti.
Muutamat merimiehet, tottuneina tuommoista näkemään, kantoivat mies paran toisen luokan kajuuttaan, jossa Passepartout heräsi vasta seuraavana aamuna, 150 peninkulman päässä Kiinan rannasta.
Hän nousi kannelle, jossa raikas aamuilma selvitti kokonaan hänen päänsä. Hän rupesi kokoamaan ajatuksiansa, vaikka se olikin kovin vaikeata. Viimein hän muisti, mitä oli tapahtunut edellisenä iltana, muisti Fiksin puheet ja polttohuoneen.