Jo musteni hänen silmissänsä. Äkkiä johtui jotakin hänen mieleensä.
— Kuulkaas, — sanoi hän, — onkos tämän höyrylaivan nimi tosiaankin
"Carnatic"?
— On niinkin, — vastasi perämies.
— Ja matkalla Jokohamaan?
— Sinne juuri.
Passepartout oli ensin luullut erehdyksestä joutuneensa toiselle laivalle. Mutta "Carnatic'illa" hän sittenkin oli kuin olikin, ja varmaa oli sekin, ettei hänen isäntäänsä ollut laivalla.
Passepartout vaipui tuolille. Äkkiä hänelle selveni kaikki. Hän muisti, että "Carnatic'in" lähtöaika oli siirretty aikaisemmaksi, että hänen olisi pitänyt ilmoittaa se isännälleen, mutta oli jättänyt sen tekemättä. Siis juuri hänen tähtensä Mr. Fogg ja Mrs. Auda olivat myöhästyneet.
Hänen syynsä se oli, mutta vielä enemmin tuon konnan, joka oli juottanut hänet humalaan, erottaakseen palvelijan hänen isännästään ja saadakseen pidätetyksi tämän Hongkongissa. Nyt vasta Passepartout ymmärsi salapoliisin vehkeet. Ja nyt Mr. Fogg — perikatonsa partaalla, vetonsa menettänyt, kiinniotettu, kenties vankeudessa!… Passepartout repi tukkaansa tuskissaan. Mutta annas, että Fiks vielä kerran joutuu hänen kynsiinsä, niin sitä tilintekoa!
Ensimmäisten puuskain mentyä ohitse Passepartout vähitellen tyyntyi ja alkoi harkita tilaansa. Tämä ei suinkaan ollut kadehdittava. Hän oli nyt matkalla Japaniin. Sinne hän kyllä tulee, mutta mitenkäs sieltä pois pääsee? Rahaa ei penniäkään! Matka laivalla oli kumminkin jo ennakolta maksettu, samoin ruoka. Vielä oli hänellä viisi tai kuusi päivää aikaa miettiä ja tehdä päätöksensä. Kylläpä söi ja joi poika kelpo lailla. Hän söi isäntänsä puolesta, Mrs. Audan puolesta, omasta puolestaan. Hän söi ikäänkuin olisi Japani erämaa, jossa ei ole ruokaa rahtuakaan.
13 p:nä "Carnatic" laski aamun nousuveden mukana Jokohaman satamaan.