Nyt kuului taas vihellys, juna läksi eteenpäin yhä suuremmalla nopeudella; pian oli sen kulku kauhistavan pikaista, kuului vain pelkkää jymyä; männät löivät 20 kertaa sekunnissa; pyörissä rasva kihisi ja savusi. Tuntui, jos niin saattaa sanoa, että juna, kulkien 100 peninkulman nopeudella tunnissa, ei painanut rataa ollenkaan! Nopeus poisti painon!
Ja yli päästiin salaman nopeudella! Sillasta näkyi tuskin vilaustakaan. Juna, niin sanoaksemme, hyppäsi rannalta toiselle, eikä kuljettaja saanut sitä pysähtymään ennenkuin vasta 5 peninkulmaa tuolla puolen asemaa.
Mutta tuskin oli juna ennättänyt toiselle rannalle, kun silta romahti kuohuvaan Medicine-Bow'iin.
XXIX.
Semmoista, mitä ei voi tapahtua muualla kuin Yhdysvaltain rautateillä.
Samana iltana jatkoi juna matkaansa esteettömästi, kiiti Fort Sauders'in ohi, karautti Cheyennen solan kautta ja saapui Evans-solalle. Nyt oli juna radan korkeimmalla kohdalla, nimittäin 8,091 jalkaa ylempänä merenpintaa. Nyt lähdettiin laskemaan Atlanttia kohti luonnon tasoittamia äärettömiä niittykenttiä myöten.
Täällä poikkeaa "grand trunk'ista" (emäradasta) haararata Denver City'iin, Coloradon etevimpään kaupunkiin. Tämä tienoo on rikas kulta- ja hopeakaivoksista, ja väestön luku nouseekin siellä jo päälle 50:n tuhannen.
Tähän saakka oli kolmessa päivässä ja kolmessa yössä kuljettu San Fransiskosta yhteensä 1,382 peninkulmaa. Neljä päivää ja neljä yötä kestää kulkua vielä ennenkuin New-Yorkiin päästään.
Yöllä kulki juna Walbahin ohitse. Lodge-Pole virta juoksee samaan suuntaan kuin rautatiekin, seuraten Wyomingin ja Coloradon valtioitten välistä rajaa. Kello yksitoista tultiin Nebraskaan, kuljettiin läheltä Sedgwickiä ja saavuttiin Julesburghin kohdalla Platte-River joen eteläiselle haaralle.
Tässä paikassa oli Pacific-rautatie vihitty 23 p;nä lokakuuta 1867. Sen pääinsinöörinä oli ollut kenraali J.M. Dodge. Siellä olivat pysähtyneet veturit tuoden mukanaan yhdeksän vaunua täynnä vieraita, joiden joukossa varapresidentti M. Thomas C. Durant; siellä oli eläköönhuutoja kaikunut; siellä siuks- ja pawnie-indiaanit olivat pitäneet leikkisotaa; siellä oli paukkunut ja remahdellut leikkitulituksia, ja siellä oli väliaikaisesta kirjapainosta ilmestynyt ensimmäinen numero sanomalehteä "Railway Pioneer". Näin oli vihitty tämä uusi rautatie valistuksen ja sivistyksen kannattajaksi; sen tuli, rakennettuna korpien kautta, yhdistää toisiinsa kaupunkeja, joita ei vielä ollutkaan. Veturin vihellykset, mahtavammat Amfionin lyyraa, olivat pian loihtivat ne esiin Amerikan maasta.