He olivat pyssyillä varustettuja. Heidän laukauksensa vastasivat matkustajat, joilla oli melkein kaikilla aseita, revolvereilla. Ensi työkseen olivat indiaanit hyökänneet veturiin ja lyöneet nuijillaan kuljettajan ja lämmittäjän puolikuolleiksi. Muuan siuks-ruhtinas koetti pysäyttää junaa, mutta ymmärtämättömänä käänsi regulaattoria väärään puoleen, päästäen päinvastoin kaikki höyryt liikkeelle, niin että veturi läksi kulkemaan hirveätä vauhtia.
Sillä välin olivat indiaanit tunkeutuneet vaunuihin, joissa he juoksentelivat kuin hullut apinat sohvia myöten, tapellen matkustajain kanssa ja heitellen heidän kapineitaan ulos vaunun akkunoista. Laukaukset ja huudot eivät tauonneet.
Matkustajat jatkoivat urhoollista puolustustansa. Muutamat vaunut olivat ihan kuin piiritettyjä linnoja, joita höyry kuljetti eteenpäin 100 peninkulman nopeudella tunnissa.
Mrs. Auda oli alusta saakka käyttäytynyt uljaasti. Revolveri kädessä hän puolusti itseään urhoollisesti, ampuen akkunaan, niin pian kuin huomasi korvenpojan pilkistävän siitä sisään. Parikymmentä indiaania oli saanut kuolettavan haavan ja pudonnut alas radalle, jossa musertuivat kuin madot vaununpyöräin alle.
Monta matkustajaakin, pahasti haavoitettuina luodeilla tahi nuijilla, makasi siellä täällä sohvilla.
Taistelua oli jo kestänyt 10 minuuttia. Voiton täytyi kallistua indiaanien puolelle, jollei junaa saataisi pysähtymään. Pysäyspaikka Kearneyn linnan luona oli enää kolmen virstan päässä. Mutta siitä eteenpäin ovat indiaanit alueen herroja hamaan seuraavaan asemaan.
Konduktööri taisteli Mr. Foggin vieressä, mutta pyssyn luoti kaasi hänet vihdoin vaunun lattialle. Kaatuessaan hän huusi:
— Me olemme hukassa, jollei junaa saada pysähtymään viiden minuutin kuluessa!
— Se pysäytetään! — sanoi Phileas Fogg ja yritti mennä ulos vaunusta.
— Olkaa paikoillanne! — huusi Passepartout, — kyllä minä pidän asiasta huolen.