Phileas Fogg ei ennättänyt pidättää uljasta poikaa, joka avasi oven ja kenenkään huomaamatta pujahti vaunun alle. Taistelun raivotessa ja kuulain vinkuessa yläpuolella ryömi ja kiipeili Passepartout yhä eteenpäin vaunujen alitse — hän oli norja ja notkea klovni jälleen. — Kukaan ei häntä nähnyt; kukaan ei olisi voinut nähdäkään häntä.
Riippuen toisesta kädestänsä tavaravaunun ja tenderin välillä hän irroitti varavitjat, mutta hänen ei olisi milloinkaan onnistunut ruuvata auki kytkykampia, ellei veturin täräys olisi heilauttanut sitä, jolloin juna irtaantui ja hiljeni vauhdissaan, mutta veturi riensi yksinään eteenpäin vielä kamalammalla nopeudella.
Juna kulki vielä muutamia minuutteja; jarrut kierrettiin kiinni, ja juna seisahtui viimein sadan askeleen päähän Kearneyn pysäyspaikasta.
Kuultuaan laukauksia oli sotamiehiä linnasta lähtenyt junaa vastaan. Tätä indiaanit eivät olleet osanneet odottaakaan ja pötkivät senvuoksi tiehensä, ennenkuin juna oli aivan kokonaan pysähtynytkään.
Mutta kun matkustajia nyt huudettiin esiin nimiltä laiturilla, huomattiin, että monta oli poissa, niiden joukossa tuo uljas ranskalainenkin, jonka uhrautuminen oli pelastanut heidät.
XXX.
Phileas Fogg ei tee muuta kuin velvollisuutensa.
Kolme matkustajaa oli poissa, niiden joukossa Passepartout. Oliko heidät ammuttu kuoliaiksi? Olivatko indiaanit ottaneet heidät vangiksi? Sitä ei varmaan voinut vielä sanoa.
Haavoitettuja oli hyvin monta; kuolettavaa haavaa ei ollut saanut yksikään. Kovasti haavoitettujen joukossa oli myös eversti Stamp Proctor. Hän oli uljaasti taistellessaan saanut luodin vatsaansa ja vietiin asemahuoneeseen niiden kanssa, joille lääkärin apu oli välttämättömästi tarpeen.
Mrs. Audalle ei ollut tapahtunut mitään vahinkoa. Phileas Fogg, joka ei suinkaan ollut säästänyt itseänsä, ei ollut saanut pienintä naarmuakaan. Fiks oli saanut vähäisen haavan käsivarteensa. Mutta Passepartout oli poissa, ja nuori rouva itki katkerasti.