Koko komppania astui esiin. Päällikkö valitsi niistä 30 uljainta poikaa, joiden etunenään asettui muuan vanha kersantti.
— Kiitos, kapteeni! — sanoi Phileas Fogg.
— Sallittehan minun tulla mukaanne? — kysyi Fiks.
— Tulkaa jos tahdotte, — vastasi Phileas Fogg, — mutta tekisitte minulle suuren palveluksen, jos jäisitte Mrs. Audan luokse. Jos minulle sattuisi joku onnettomuus, niin…
Fiks kalpeni äkkiä. Nytkö hänen pitäisi erota miehestä, jota oli seurannut niin sitkeästi? Pitäisikö hänet nyt päästää noin suoraa päätä korpeen? Fiks katseli tarkasti gentlemannia, mutta kuinka lienee ollutkaan hänen entisen vakaumuksensa laita, hänen täytyi laskea silmänsä maahan nähdessään tuon tyynen, uljaan katsannon.
— Minä jään, — sanoi hän.
Mr. Fogg puristi sitten nuoren rouvan kättä, antoi hänen huostaansa kalliin matkalaukkunsa ja läksi sotamiesten luokse.
Ennenkuin liikkeelle lähdettiin, sanoi hän sotilaille:
— Tuhat puntaa, pojat, teille, jos saamme vangit pelastetuiksi.
Kello oli nyt vähän yli 12:n.