Muutaman minuutin kuluttua Mr. Fogg oli tehnyt kaupat veneen isännän kanssa. Tuuli oli myötäinen, puhaltaen lännestä. Lumi oli kovettunut, ja Mudge laivuri sanoi muutamassa tunnissa päästävän Omahan pysäyspaikalle. Sieltä lähtee junia vähänväliä Chicagoon ja New-Yorkiin. Mahdollista siis olisi jälleen korvata menetetty aika. Tässä ei auttanut vitkasteleminen.
Mr. Fogg, joka ei olisi tahtonut Auda rouvan lähtevän tällaiselle matkalle pakkasessa, ehdotti, että hän jäisi Passepartout'in suojaan Kearneyn pysäyspaikalle, josta tuo uskollinen palvelija sitten saattaisi hänet mukavammalla tavalla Eurooppaan.
Mutta Auda rouva ei tahtonut luopua herra Foggista, ja tämä oli Passepartout'ille mieleen. Hän ei olisi millään muotoa tahtonut jättää isäntäänsä, varsinkaan kun Fikskin oli aikeessa lähteä herra Foggin kanssa.
Mitä poliisimies tällöin ajatteli, on vaikea sanoa. Oliko Mr. Foggin palajaminen saanut hänen vakaumuksensa horjahtamaan, vai pitikö hän häntä vieläkin varkaana, joka kuljettuaan maan ympäri luulee saavansa olla Englannissa turvassa? Kenties oli Fiksin ajatus herra Foggista todellakin vähän muuttunut. Mutta velvollisuutensa hän kumminkin päätti tehdä ja jouduttaa paluumatkaa Eurooppaan niin paljon kuin mahdollista.
Kello 8 oli jäävene valmiina lähtemään. Matkustajat asettuivat siihen vaippoihinsa kääriytyneinä, suunnattoman suuret purjeet vedettiin ylös, ja huimaa kyytiä riensi rekivene iljannetta myöten, kulkien 40 peninkulman nopeudella tunnissa.
Kearneystä Omahaan ei ole kuin 200 peninkulmaa "mehiläisen tietä", kuten amerikkalaiset sanovat. Tuulen pysyessä yhtä hyvänä ennätetään tämä väli 5 tunnissa ja päästään siis Omahaan kello 1.
Sitä matkaa! Matkustajat istuivat ihan lähekkäin, voimatta sanaakaan puhua. Tuima pakkanen, jonka teki vielä tuntuvammaksi kova vauhti, esti heitä haastelemasta. Reki kiiti jäällä kuin vene vettä myöten; aaltojen keikuttamista vain ei ollut. Vihurin tullessa tuntui, kuin reki kohoaisi maasta ylös ja lentäisi aimo siivillä. Mudge istui perällä ja ohjasi rekivenettä suoraa suuntaa; käännellen peräsintä sinne tänne hän vältti sivulleliukuamiset. Purjeet olivat täynnä tuulta; sivupurje se vieläkin vauhtia lisäsi.
— Ellei mitään väliin tule, niin kyllä ollaan hyvissä ajoissa perillä, — sanoi Mudge.
Mudgellepa olikin hyvin edullista päästä Omahaan määrättynä aikana, sillä Mr. Fogg, tapansa mukaan, oli luvannut kelpo palkinnon.
Preeria, jota myöten nyt kuljettiin suoraa suuntaa, oli tasainen kuin suunnattoman järven pinta. Rautatie kulki tässä lounaasta koilliseen Grand Islandin, Columbon (tärkeä kaupunki Nebraskassa), Schuylerin, Fremontin kautta Omahaan, seuraten Platte-Riverin oikeata rannikkoa. Reki lyhensi tämän tien kulkemalla rautatien muodostaman kaaren jännettä myöten. Virran koukistus Fremontissa ei tehnyt haittaa, sillä joki oli jäässä. Tie oli siis esteetön. Kaksi seikkaa vain oli Phileas Foggilla pelättävänä: peräsimen särkyminen ja tuulen tyyntyminen.