— Ei se ole niin! huusi setäni, eihän tässä ole rahtuakaan järkeä!
Syöksyttyään kuin luoti huoneen läpi hän töytäisi rappusia alas kuin lumivyöry, hyökkäsi Kuninkaankadulle ja poistui pitkin askelin.
[IV]
— Onko professori mennyt ulos? huusi Martta, joka kiiruhti katsomaan kuultuaan porstuan oven paukahtavan, sillä se lyötiin kiinni niin kiivaasti, että koko talo tärisi.
— On, vastasin, se on varmaa!
— Entäs päivällinen? sanoi vanha palvelijatar.
— Professori ei syö päivällistä.
— Tottahan illallista?
— Ei illallistakaan!