Tahdoin itselleni kunnian saada sytyttää miinan. Kun tämä oli tehty, piti minun mennä toverieni luokse lautalle, jossa kaikki tavarat olivat vielä paikoillansa; sitten oli aikomuksemme laskea ulommaksi selälle, välttääksemme räjähdyksen seurauksia, jotka ehkä vaikuttaisivat ankarasti vuoren sisuksiin.
Laskumme mukaan sytyttimen piti kestää kymmenen minuuttia, ennenkuin se sytyttäisi panoksen, ja minulla oli siis hyvää aikaa palata lautalle.
Varustauduin arvelematta täyttämään tehtävääni.
Kiiruusti syötyämme menivät setäni ja Hannu lautalle, mutta minä jäin rannalle mukanani lyhty, josta aioin ottaa tulen sytyttimeen.
— Mene nyt, poikaseni, sanoi setäni minulle, ja palaa heti takaisin luoksemme!
— Olkaa huoleti, vastasin minä; en minä leikittele matkalla.
Menin heti käytävän suulle, avasin lyhtyni ja otin käteeni sytyttimen pään.
Professori piti kelloansa kädessään.
— Oletko valmis? huusi hän minulle.
— Olen!