— Kas tässä, sanoin ojentaen hänelle paperilapun, johon olin kirjoittanut. Lukekaa!
— Mutta eihän tämä ole mitään! vastasi hän rutistaen paperin kokoon.
— Niin, ei mitään, jos luetaan alusta alkaen, mutta jos aloitetaan lopusta — — —
En ehtinyt lausettani vielä lopettaa, kun professorilta jo pääsi kiljahdus, taikka oikeammin sanoen oikein kova ärjyntä! Hänelle valkeni äkkiä kaikki; hän oli muuttunut.
— Ah! sinä nerokas Saknussemm! lausui hän, sinä kirjoititkin siis lauseesi takaperin?
Hyökäten paperin kimppuun luki hän kyynelsilmin ja liikutetulla äänellä koko kirjoituksen, viimeisestä kirjaimesta ensimmäiseen asti.
Kirjoitus oli tämä:
In Sneffels loculis craterem kem delibat
umbra Scartaris Iulii intra calendas descende
audas viator, et terreste centrum attinges.
Kod feci, Arne Saknussemm.
Sen voinee tästä huonosta latinasta suomentaa näin:
Astu alas, rohkea matkustaja, Sneffels Jokulinrotkoon, jota
Scartaris'en varjo koskee ennen heinäkuun alkua, niin pääset maan
keskipisteeseen, kuten olen tehnyt. Arne Saknussemm.