— Akseli! lausui hän vihdoin.
— Armas Graüben!
— Siitä tulee ihana matka.
Tämän kuultuani suorastaan hypähdin.
— Niin, Akseli, sellainen matka, joka on oppineen miehen veljenpojalle sopiva. On hyvä, että mies kunnostautuu jollakin suurella yrityksellä.
— No mutta Graüben, sinä et siis ollenkaan kiellä minua menemästä mokomalle matkalle?
— En, rakas Akseli, ja tulisinpa mielelläni sedän ja sinun seuraasi, jollen, tyttöraukka, olisi teille esteeksi.
— Puhutko totta?
— Aivan totta!
Ah! Te puolisot ja tytöt, te aina arvoitukselliset naissydämet! Koska olette ujoimmat kaikista olennoista, olette rohkeimmat! Järjellä ei ole kanssanne mitään tekemistä. Tämä lapsi kehoitti minua ottamaan osaa tuollaiseen matkaan. Hän ei vähääkään säikähtänyt sellaista vaarallista yritystä. Hän pakotti minut siihen; minut, jota hän kumminkin rakasti!