"Ja miksi ne olisivat ihmissyöjiä?" kysyi Godfrey kääntyen opettajan puoleen.
"Siksi", vastasi Tartelett, "että Robinsonien saarille aina ennemmin tai myöhemmin saapuu ihmissyöjiä!"
"Eikö se pikemmin ole jonkun kauppalaivan vene?"
"Laivanko…?"
"Niin… höyrylaivan, joka tästä eilen iltapäivällä purjehti saaremme näkyvissä."
"Ettekä ole maininnut siitä minulle mitään!" huudahti Tartelett kohottaen epätoivoisesti käsivartensa taivasta kohti.
"Mitäpä hyötyä siitä olisi ollut", vastasi Godfrey, "kun luulin, että laiva oli lopullisesti purjehtinut tiehensä. Mutta tuo kanootti voi olla sieltä! Saammepa nähdä…!"
Godfrey palasi nopeasti Willin puuhun, otti sieltä kaukoputkensa ja asettui sitten metsikön reunalle.
Siinä seisoen hän saattoi tarkkaavaisuuttansa ponnistaen nähdä veneen, josta välttämättömästi täytyi havaita niemekkeellä liehuva lippu heikon tuulen levittämänä.
Kaukoputki putosi Godfreyn silmiltä.