Sitten hän, tarttuen kiikariinsa, tähysti kaartuvaa rantaa
Lippuniemekkeen kärkeen asti.
Kenties olivat alkuasukkaat, kuten Tartelett oli huomauttanut, maalla vietetyn yön jälkeen purjehtineet takaisin, niin käsittämätöntä kuin se olisi ollutkin, yrittämättä edes ottaa selvää, oliko saari asuttu.
XVII
Opettaja tekee pyssyllään vallan ihmeitä.
Mutta silloin pääsi Godfreyltä huudahdus, joka sai opettajan säpsähtämään. Ei ollut enää epäilystäkään siitä, että villien täytyi tietää saarella asuvan ihmisolentoja, koska olivat vieneet lipun, joka tähän asti oli ollut niemen kärjessä kohotettuna, mutta joka ei enää liehunutkaan Lippuniemekkeelle pystytetyn riu'un puolivälissä!
Laaditun suunnitelman toteuttamishetki oli siis tullut: oli lähdettävä ottamaan selvää, olivatko villit vielä saarella ja mitä ne siellä hommailivat.
"Lähtekäämme", virkkoi Godfrey toverilleen.
"Niin, mutta…" epäröi Tartelett.
"Tahdotteko mieluummin jäädä tänne?"
"Kyllä… teidän kanssanne, Godfrey."