Godfrey kirkaisi, ja sitten seurasi pamaus.
Luoti oli suhahtanut ilmassa, ja sen oli täytynyt kuolettavasti haavoittaa päällikköä, sillä tämä tuupertui tantereelle.
Laukauksen pamahtaessa pysähtyivät villit hämmästyneinä ikäänkuin eivät olisi koskaan pyssynpamausta kuulleet. Godfreyn nähdessään ne, jotka pitelivät vankia, päästivät hänet hetkiseksi.
Heti nousi mies-rukka ja lähti juoksemaan siihen suuntaan, missä huomasi odottamattoman pelastajansa.
Sillä hetkellä pamahti toinen laukaus.
Tartelett se oli, joka tähtäämättä — se kunnon mies sulki silmänsä siksi visusti! — oli laukaissut pyssynsä, ja sen perästä hän sai oikeaan poskeensa sellaisen täräyksen, että kukaan tanssin ja plastiikan opettaja ei milloinkaan ollut moista kokenut.
Mutta mikä sattuman oikku! Toinen villi kellistyi päällikkönsä viereen.
Silloin valtasi pakokauhu mustat miehet. Kenties luulivat jälkeenjääneet olevansa tekemisissä lukuisan alkuasukasjoukon kanssa, jota eivät voisi vastustaa? Tai ehkä he aivan yksinkertaisesti säikähtyivät huomatessaan nämä kaksi valkoihoista, jotka näkyivät taskustaan sieppaavan salaman! Villit korjasivat molemmat haavoitetut, veivät ne mukanaan ja syöksyivät ruuheensa alkaen meloa airoillaan tarmonsa takaa, päästäkseen pois pienestä lahdenpoukamasta. Levittäen purjeensa ne laskivat ulapalle suunnaten Lippuniemekkeen kärkeä kohti, jonka pian sivuuttivat.
Godfrey ei ajatellut niiden enempää hätyyttelemistä. Mitä olisi hyödyttänyt tappaa niistä useampia? Hän oli pelastanut heidän uhrinsa ja ajanut heidät pakoon; se oli tärkeintä. Kaikki tämä oli tapahtunut sellaisella tavalla, että ihmissyöjät varmaankaan eivät ikinä tahtoisi palata Phinan saarelle. Kaikki oli siis kääntynyt parhain päin. Oli vain nautittava voitosta, jonka tuottamasta kunniasta Tartelett ei epäröinyt lukea suurta osaa omaksi ansiokseen.
Tällä välin oli vanki saapunut pelastajainsa luo. Hetkiseksi hän oli pysähtynyt pelosta, jonka nämä yliluonnolliset olennot hänessä herättivät, mutta oli melkein heti jatkanut kulkuansa. Päästyään kahden valkoisen eteen hän kumartui maahan asti. Sitten hän tarttui Godfreyn jalkaan ja asetti sen päänsä päälle alistumisen ja kuuliaisuuden merkiksi.