Ihan olisi voinut luulla, että tämä Polynesian luonnonlapsikin oli lukenut kertomuksen Robinson Crusoesta.
XVIII
Yksinkertaisen alkuasukkaan siveellistä ja ruumiillista kasvatusta.
Godfrey nosti heti maasta jalkojensa juureen langenneen mustan poloisen ja katseli tarkkaan hänen kasvojansa.
Mies oli korkeintaan kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen, ja hänen ainoana pukunaan oli nivusten ympärille kääritty riekale. Hänen piirteistään samoin kuin päänmuodostuksesta saattoi tuntea hänen kuuluvan afrikalaiseen neekerirotuun. Häntä ei mitenkään voinut sekoittaa perin alhaisella asteella oleviin papualaisiin, jotka matalan kallonsa ja pitkien käsivarsiensa vuoksi niin omituisesti muistuttavat apinasta.
Mutta miten oli tämä Sudanin tai Abessinian neekeri joutunut Tyynessä meressä sijaitsevan saariryhmän alkuasukkaiden käsiin? Sen olisi voinut saada tietää, jos musta tulokas olisi puhunut englanninkieltä tai jotakuta niistä kahdesta tai kolmesta eurooppalaisesta kielestä, joita Godfrey kykeni ymmärtämään.
Mutta pian kävi selville, että tuo onneton ei käyttänyt muuta kuin aivan käsittämätöntä kieltä — luultavasti noiden alkuasukkaiden murretta, joiden luo hän epäilemättä oli saapunut aivan nuorena.
Godfrey oli kyllä heti kysynyt häneltä jotakin englanninkielellä, mutta saamatta mitään vastausta. Hän oli sitten eleillä ja merkeillä hiukan vaivaloisesti antanut hänen ymmärtää, että halusi tietää hänen nimensä.
Muutamien turhien yritysten perästä tämä neekeri, joka kasvonpiirteiltään näytti tosiaan varsin järkevältä, jopa rehelliseltäkin, vastasi hänelle tehtyyn kysymykseen tällä ainoalla sanalla:
"Karefinotu."