"Karefinotu!" huudahti Tartelett. "Kuuletteko, mikä nimi…? Minä ehdottaisin puolestani, että nimittäisimme häntä 'Keskiviikoksi', koska tänään on keskiviikko. Niinhän tehdään aina Robinsonien saarilla! Onko luvallista nimittää itseään Karefinotuksi?"
"Jos se on tämän miehen nimi", vastasi Godfrey, "niin miksi hän ei saisi sitä pitää?"
Ja sillä hetkellä hän tunsi käden laskeutuvan rintaansa vasten, samalla kun neekerin koko naama näkyi häneltä kysyvän, mikä hänen nimensä oli.
"Godfrey!" vastasi nuori mies.
Neekeri koetti matkia nimeä; mutta vaikka Godfrey oli sen hänelle toistanut usean kerran, ei hän kyennyt sitä lausumaan käsitettävästi. Silloin hän kääntyi opettajan puoleen, ikäänkuin tahtoen tietää hänen nimensä.
"Tartelett", vastasi tämä ystävällisesti.
Tuo tavuyhtymä oli kaiketikin sopiva neekerin puhe-elimille, sillä hän lausui sen hyvin selvästi.
Siitä näkyi opettaja olevan erinomaisen ylpeä ja mielissään. Ja olihan siihen syytäkin!
Sitten Godfrey, tahtoen koetella miehen älyä, yritti saada hänet käsittämään, että hän halusi tietää saaren nimen. Hän näytti hänelle siis kädellään metsien, ruohikkojen ja kukkulain muodostamaa kokonaisuutta, sitten niitä kehystävää rantaa ja meren ulappaa sekä katsoi häneen kysyvästi.
Karefinotu, joka ei heti käsittänyt hänen tarkoitustansa, matki
Godfreyn liikkeitä ja kääntyi ympärinsä silmäillen koko seutua.