Pamauksen kuullessaan neekeri oli tehnyt mainion hyppäyksen, jota Tartelett ei voinut olla ihailematta tanssitaiteelliselta näkökannalta. Voittaen sitten pelkonsa ja nähdessään linnun siipirikkona laahustavan ruohossa neekeri ponnahti ja juoksi nopeana kuin ajokoira saalista noutamaan. Puolittain riemuissaan, puolittain hämmästyneenä hypähdellen hän toi sen herralleen.
Silloin pisti Tartelettin päähän näyttää Karefinotulle, että Suurhenki oli hänellekin suonut kyvyn luoda salamaa. Ja kun hän havaitsi jäävarpusen levollisena istumassa vanhalla kannolla joen partaalla, nosti hän pyssyn poskelleen ja tähtäsi.
"Ei!" kielsi Godfrey heti. "Älkää ampuko, Tartelett!"
"Ja miksikä en?"
"Ajatelkaahan toki, että jos vahingossa ampuisitte ohi, niin tuon neekerin käsitys meistä alenisi!"
"Ja miksikä ampuisin ohi?" vastasi Tartelett hiukan suutahtaen. "Enkö minä taistelussa, vaikka käsittelin pyssyä ensi kertaa, enemmän kuin sadan askeleen päästä osannut suoraan rintaan yhtä noista ihmissyöjistä?"
"Epäilemättä osasitte", myönsi Godfrey, "koskapa se kellistyi. Mutta uskokaa minua, Tartelett, älkää yhteisen etumme nimessä uhmailko onnea toistamiseen!"
Opettaja närkästyi hiukan, mutta taipui kuitenkin. Hän laski pyssynsä jälleen olalleen — hyvin mahtailevasti, — ja molemmat palasivat Karefinotun seuraamina Willin puulle.
Täällä Phinan saaren uusi asukas todella hämmästyi nähdessään tämän mammutpetäjän tyveen niin onnellisesti laaditun majan. Hänelle täytyi ennen kaikkea esimerkeillä näyttää, mihin näitä työkaluja, kojeita ja astioita käytettiin. Karefinotu kuului kaikesta päättäen alimmalla kehitysasteella oleviin villeihin tai oli kauan elänyt sellaisten parissa, sillä rautakin näkyi olevan hänelle tuntematonta. Hän ei käsittänyt, että pata ei syttynyt, kun se asetettiin hehkuville hiilille. Hän tahtoi nostaa sen tulelta pois suureksi kiusaksi Tartelettille, jonka toimena oli valvoa liemen kehitystä. Kuvastimen edessä, joka hänelle näytettiin, hän osoitti myöskin täydellistä kummastusta. Hän käänsi sitä ja käänsi uudestaan, nähdäkseen oliko hän itse siellä takana.
"Mutta hänhän on tuskin edes apina, tuo murjaani!" huudahti opettaja virnistäen halveksivasti.