Kuitenkaan ei riittänyt, että vain vältettiin tarpeettomia retkiä. Oli kaikin mokomin suojeltava Willin puuta samoin kuin talouden lisärakenteitakin: kanakarsinaa, karjahakaa ja niin edespäin, joissa pedot eivät olisi häikäilleet aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja.
Godfrey päätti siis, jollei juuri linnoittaa Willin puuta Tartelettin suurenmoisten suunnitelmien mukaan, niin ainakin yhdistää samaan piiriin sitä ympäröivät neljä tai viisi mahtavaa mammutpetäjää. Jos voitiin rakentaa vankka ja korkea paaluaita toisesta rungosta toiseen, saattaisi sen sisällä olla verraten hyvässä turvassa tai ainakin äkkihyökkäykseltä suojattuna.
Sen pystyttäminen oli mahdollista — Godfrey oli ottanut siitä selvän, ensin tarkoin tutkittuaan seutua, — mutta se oli tosiaan aikamoinen urakka. Vaikkapa supisti kehän mahdollisimman pieneksi, olisi tuota paalutusta kuitenkin laitettava vähintään kolmesataa jalkaa. Arvaa siis, millainen puumäärä oli valittava, kaadettava, karsittava, kuljetettava paikalle ja pystytettävä, ennenkuin aitaus olisi valmis.
Godfrey ei antanut työn paljouden itseänsä pelottaa. Hän ilmaisi suunnitelmansa Tartelettille, joka sen hyväksyi luvaten tarmokasta apua; mutta vielä tärkeämpää oli, että hänen onnistui saada se selitetyksi Karefinotulle, joka oli aulis häntä auttamaan.
Ryhdyttiin viipymättä työhön.
Erään joenmutkan luona vajaan mailin päässä Willin puusta ylöspäin oli pieni metsä, jossa kasvoi keskikokoisia merimäntyjä; näiden runkoja saattoi lankkujen puutteessa asettaa vieretysten, tarvitsematta niitä sitä ennen hakata nelitahkoisiksi, ja siten rakentaa vankan paaluaitauksen.
Tuohon metsään siis lähtivät Godfrey ja hänen kaksi toveriansa heti aamunkoitteessa seuraavana päivänä eli marraskuun 12:na. He olivat hyvin asestetut ja etenivät perin varovaisesti.
"Minä en näistä retkistä paljoa pidä!" jupisi Tartelett, jonka uudet koettelemukset tekivät yhä äreämmäksi. "Minä tahdon lähteä täältä pois!"
Mutta Godfrey ei viitsinyt hänelle enää vastata. Tässä tilaisuudessa ei otettu huomioon hänen halujansa, ei edes vedottu hänen älyynsä. Yhteishyvä vaati vain hänen käsivarttensa apua. Hänen oli alistuttava vetojuhdan virkaan.
Mitään ikävää kohtausta ei muuten sattunut tällä mailin taipaleella Willin puulta pieneen metsään. Turhaan oli näreikköjä huolellisesti tutkittu, ruohokenttää tähystetty äärestä ääreen. Kotieläimet, jotka oli täytynyt päästää sinne laitumelle, eivät osoittaneet mitään säikähdyksen merkkejä. Linnut kisailivat kuten tavallista, osoittamatta minkäänlaista huolestumista.