Tapahtuipa vielä, että ankara kuume lannisti hänet pariksi viikoksi. Ilman pientä kotiapteekkia, joka sisälsi hänen hoitoonsa tarpeellisia rohtoja, hän ehkä ei olisi vironnutkaan. Tartelett muuten ei juuri kyennyt antamaan hänelle tämän ankaran taudin aikana tarpeellista apua. Karefinotua hänen oli toipumisestaan etupäässä kiitettävä.
Mutta mitä muistoja ja mitä kaipuuta! Eikä hän voinut syyttää ketään muuta kuin itseänsä tilasta, jonka loppuakaan hän ei enää nähnyt! Monet monituiset kerrat hän houraillessaan kutsui Phinaa, jota ei enää koskaan luullut näkevänsä, Will-enoansa, josta luuli olevansa iäksi eroitettu! Ah, kylläpä hän nyt tinki tuosta Robinsonien elämästä, jonka hänen lapsellinen mielikuvituksensa oli maalannut niin ihanteelliseksi! Nyt hän näki kamppailevansa ankaran todellisuuden kanssa! Hän ei enää voinut edes toivoa, että koskaan pääsisi kotilieden ääreen!
Näin kului tämä surullinen joulukuu, jonka lopulla Godfrey alkoi saada hiukan voimia takaisin.
Mitä Tartelettiin tulee, oli hänelle tosin erityisenä armona suotu, että hän aina oli terve. Mutta mitä lakkaamattomia valituksia, mitä loppumattomia jeremiaadeja! Kuten Kalypson luola Odysseuksen lähdettyä, ei Willin puukaan "enää kajahdellut hänen laulustaan" — nimittäin pienen viulurämän pakkasenkangistamain kielien sävelistä!
On vielä mainittava, että Godfreyn raskaimpia huolia oli, paitsi vaarallisten eläinten ilmestymisen pelkoa, myöskin pelko siitä, että villit monilukuisina saapuisivat uudestaan Phinan saarelle, jonka asema oli niille tunnettu. Sellaista hyökkäystä vastaan olisi paaluaitaus ollut varsin riittämätön suojavarustus.
Kun kaikkea tarkoin mietti, näytti mammutpetäjän korkeiden oksien tarjoama turvapaikka vieläkin varmemmalta, ja sinne pääsyä ryhdyttiin tekemään helpommaksi. Aina olisi helppo puolustaa ahdasta aukkoa, jonka läpi oli tunkeuduttava tyvirungon huipulle päästäkseen.
Karefinotun avulla Godfreyn onnistuikin laittaa säännöllisten välimatkojen päähän jalan vastineita seinästä toiseen ikäänkuin tikapuiden askelmia, jotka kiinnitettiin pitkällä kasviköydellä ja joita pitkin saattoi nopeammin nousta sisätorvea ylös.
"Kah", virkkoi Godfrey hymyillen, kun tämä työ oli päättynyt, "nyt on meillä talvimaja alhaalla ja kesähuvila ylhäällä!"
"Minä asuisin mieluummin kellarissa, kunhan se vain olisi
Montgomery-kadun varrella!" vastasi Tartelett.
Saapui joulu — tuo kaikkialla Pohjois-Amerikassa niin juhlittu christmas! Sitten tuli uudenvuoden päivä monine lapsuudenmuistoineen, joka sateisena, lumisena, kylmänä ja synkkänä aloitti uuden vuosiluvun mitä kaameimmin entein!