Godfrey seisoi käsivarret ristissä rinnallaan. Hän näki kaarnalevyjen vähitellen höltyvän… Hän ei voinut mitään.
Hetkiseksi huumaantuneena hän laski kätensä otsalleen kuin epätoivoissaan. Mutta melkein heti hän sai mielenmalttinsa takaisin.
"Ylös", komensi hän, "ylös!… kaikki!" Ja hän osoitti kapeaa käytävää, joka kohosi Willin puun koloa pitkin päättyen haaraantumaan.
Ottaen pyssyt ja revolverit varustautuivat Karefinotu ja hän ammuksilla.
Nyt oli pakotettava Tartelett seuraamaan heitä tuohon korkeuteen, johon hän ei vielä koskaan ollut tahtonut eikä tohtinut nousta.
Tartelettia ei enää ollut siellä. Hän oli jo toiminut edeltäpäin, sillaikaa kun hänen toverinsa ampuivat.
"Ylös!" toisti Godfrey.
Siellä oli viimeinen pakopaikka, jossa toki olisi pedoilta turvassa. Joka tapauksessa olisi helppo puolustaa aukkoa, jonka lävitse eläimen oli tunkeuduttava, jos joku niistä — tiikeri tai pantteri — yrittäisikin nousta mammutpetäjän haaraantumaan.
Godfrey ja Karefinotu eivät olleet ehtineet kolmenkymmenenkään jalan korkeudelle, kun kiljahdukset kajahtivat jo Willin puun sisästä.
Jos he olisivat viipyneet siellä jonkun silmänräpäyksen lisää, olisivat pedot heidät yllättäneet. Ovi oli lennähtänyt sisään.