Kolme sekuntia myöhemmin oli hän enonsa sylissä ja painoi tyttöä omaansa.
Samaan aikaan kiipesi kaksi matruusia pientä joukkoa johtavan kapteenin Turcotten käskystä mammutpetäjän runkoa ylös vapauttamaan Tartelettin, jonka he "korjasivat" kaikkea hänen olemukselleen kuuluvaa huomaavaisuutta noudattaen.
Ja sitten vaihdettiin kysymyksiä, vastauksia ja selityksiä toinen toisensa perään.
"Eno Will, tekö?"
"Niin, me!"
"Ja miten olette voineet löytää Phinan saaren?"
"Phinan saaren!" vastasi William W. Kolderup. "Tarkoitat Spencerin saarta. Kah, sehän ei ollut vaikeata, — minähän sen kuusi kuukautta sitten ostin!"
"Spencerin saaren?"
"Jolle sinä siis olit antanut minun nimeni, rakas Godfrey", virkkoi nuori tyttö.
"Tämä uusi nimi miellyttää minua, ja me säilytämme sen saarelle",
vastasi eno; "mutta tähän asti ja maantieteilijöille se on yhä
Spencerin saari, joka on vain kolmen päivän matkan päässä San
Franciscosta ja jolle olin katsonut hyödylliseksi lähettää sinut
Robinsonin elämään tutustumaan!"