"Oi, eno, eno Will, mitä sanottekaan?" huudahti Godfrey. "Ah, jos puhutte totta, en voi suinkaan väittää, että en olisi tätä ansainnut! Mutta, rakas eno, entä se Dreamin haaksirikko…?"
"Valehaaksirikko!" vastasi William W. Kolderup, joka ei ollut koskaan ollut paremmalla tuulella. "Dream vaipui rauhallisesti pohjaan täyttämällä vesiruumansa Turcottelle antamieni ohjeitten mukaan. Sinä arvelit sen uponneen tykkänään ikipäiviksi; mutta kun kapteeni näki Tartelettin ja sinun pääsevän turvallisesti rantaan, käänsi hän koneensa takaperin. Kolme päivää myöhemmin purjehti alus San Franciscon satamaan, ja se on meidät nyt sovittuna päivänä tuonut Spencerin saarelle."
"Ketään laivamiehistöstä ei siis tuhoutunut haaksirikossa!" kysyi
Godfrey.
"Ei ketään… jollei ehkä se viheliäinen kiinalainen, joka oli kätkeytynyt laivaan ja jota ei sieltä voitu löytää!"
"Entä se kanootti…?"
"Tekaistu, vartavasten veistättämäni!"
"Mutta ne villit…?"
"Valevillejä, joihin sinun luotisi eivät onneksi osuneet!"
"Entä Karefinotu sitten…?"
"Valehenkilö oli Karefinotukin. Hänhän on uskollinen Jup Brassini, joka, näen mä, on oivallisesti esittänyt Perjantain osaa!"